Mainokset
Joka päivä yhä useampien naisten on löydettävä tarvittava rohkeus tehdäkseen vaikean päätöksen: lähteä kotoaan etsimään turvaa itselleen ja lapsilleen. Tämä tuskan ja pelon täyttämä matka on vähitellen lähestymässä turvallista turvapaikkaa.
Viime keskiviikkona (14.) ihmisoikeus- ja osallistavan lainsäädännön komissio (CDH) hyväksyi lakiehdotuksen (PL) 2.240/2022, jossa ehdotetaan tilapäisiä sosiaalihuollon tukia perheväkivallan uhreille. Nyt lakiehdotus etenee sosiaaliasioiden komissioon (CAS).
Senaattori Humberto Costan (PT-PE) ehdottamassa lakiehdotuksessa muutetaan sosiaalihuoltolain (LOAS) mukaista ”tilapäisen haavoittuvuuden” määritelmää siten, että perheväkivalta, fyysinen, seksuaalinen ja psyykkinen väkivalta sekä henkeen kohdistuvat uhkaukset sisällytetään tuen myöntämisperusteisiin.
Agência Senadon tietojen mukaan lakiehdotusta muutettiin siten, että etusijalle asetetaan naiset, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa puolisoiden tai kumppaneiden uhkausten vuoksi.
Kotoa väkivaltatapauksissa: tilanteen selventäminen
Monet miehet terrorisoivat kumppaneitaan yhtä julmalla kuin valheellisella uhkauksella. ”Jos lähdet, sitä pidetään kotoa hylkäämisenä ja menetät kaiken!” väkivallantekijät väittävät.
Siksi monet naiset sietävät väkivaltaa peläten jäävänsä kodittomiksi ja menettävänsä lastensa huoltajuuden. Onko tämä totta?
Vastaus on ei! Asianajaja Edson Calixto selventää toimiston sosiaalisen median sivulla, että tämä myytti juontaa juurensa vanhasta keskustelusta avioeron syyllisyydestä, jolla ei enää ole merkitystä.
”Tämä on suuri perheoikeudellinen väärinkäsitys. Kotoa lähtenyt henkilö ei menetä oikeuksiaan – ei varallisuuteen eikä pariskunnan lapsiin liittyviä oikeuksia”, asiantuntija toteaa.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että jos toisen puolison lähdön jälkeen kuluu aikaa ilman, että hän vaatii oikeuksiaan, ja muut erityiset edellytykset täyttyvät, omaisuuteen jäänyt henkilö voi vaatia toisen osuutta.
”Siviililain 1 240-A artiklan mukaan kiinteistöön jäänyt henkilö voi hankkia lähteneen henkilön osuuden eli tulla kiinteistön ainoaksi omistajaksi. Tämä tapahtuu perheeseen liittyvän omistusoikeuden vanhentumisen kautta kahden vuoden hylkäämisen jälkeen. On tärkeää huomata, ettei tämä tapahdu automaattisesti, sillä se edellyttää useiden vaatimusten täyttämistä. Huomaa kuitenkin, että tämä poikkeus ei johdu talosta lähtemisestä, vaan pitkän ajan ja hylkäämisen yhdistelmästä tämän tyyppisessä omistusoikeuden vanhentumisessa”, Edson selittää Instagram-profiilissaan.
Bolsa Família: tukea perheväkivallan uhreiksi joutuneille äideille
Tänä vuonna tehdyn Datafolha-tutkimuksen mukaan 7 kymmenestä
brasilialaisesta naisesta on äiti. Heistä 55 % on naimattomia, eronneita tai leskiä. Yksinhuoltajaäideistä 18 % on työttömiä ja 44 % tulee toimeen enintään 1 212 R$:lla kuukaudessa, joka oli aiempi vähimmäispalkka.
Heitä ajatellen liittovaltion hallitus toteutti toimia varmistaakseen, että Bolsa Família tavoittaa ensisijaisesti naiset, jotka kasvattavat lapsensa yksin.
Bolsa Família on kuitenkin tulonsiirto-ohjelma, johon liittyy terveyttä ja koulutusta koskevia ehtoja. Siksi perheen elättäjinä toimivilla äideillä ei ole ainoastaan oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia.
Ehdollisuuksia pidetään olennaisina välineinä edunsaajaperheiden perustavanlaatuisten sosiaalisten oikeuksien edistämisessä. Päästäkseen maksuluetteloon perheiden on täytettävä terveyden ja koulutuksen aloihin liittyvät velvoitteet, joihin kuuluvat:
Raskaana olevien naisten neuvolaseurannassa käyminen;
Kansallisen rokotusohjelman noudattaminen;
Alle seitsemänvuotiaiden lasten ravitsemustilan seuranta;
Neljän- ja viisivuotiaiden lasten koulunkäyntiasteen on oltava vähintään 60 %;
Kuusi–18-vuotiaiden lasten ja nuorten, jotka eivät ole suorittaneet perusopetusta, koulunkäyntiasteen on oltava vähintään 75 %.
Minha Casa Minha Vida yksinhuoltajaäideille
Liittovaltion hallituksen kehittämä Minha Casa, Minha Vida -asunto-ohjelma tarjoaa vähävaraisille perheille tukia ja rahoitusta markkinakorkoja alhaisemmilla koroilla. Ilmoittautumiset ovat jo käynnissä, ja monet perheet ovat saamassa etuja, etusijalla perheiden päämiehinä toimivat äidit.
Tästä säädetään ohjelmaa sääntelevässä väliaikaisessa toimenpiteessä (MP). Tekstissä todetaan:
Seuraavat ryhmät ovat ohjelmassa etusijalla:
ne, joissa nainen vastaa perheyksiköstä;
ne, joissa perheeseen kuuluu vammainen henkilö;
perheet, joissa on ikääntyneitä;
perheet, joissa on lapsia tai nuoria;
riskialttiissa ja haavoittuvassa asemassa olevat perheet;
hätätilanteessa tai katastrofitilanteessa olevat perheet;
perheet, jotka ovat joutuneet vastentahtoisesti siirtymään liittovaltion julkisten rakennushankkeiden vuoksi; ja
asunnottomat perheet.
Ohjelman sopimukset allekirjoitetaan ensisijaisesti naisten nimiin. Ne voidaan tehdä ilman aviomiehen lupaa.
Tätä vahvistaen Minha Casa Minha Vida -ohjelman lopullisen version esittelijä, edustaja Marangoni (União-SP), asetti rahoituksen etusijalle yksinhuoltajaäidit, väkivallan uhreiksi joutuneet naiset, autististen lasten äidit ja kotiapulaiset.
Kuka voi osallistua Minha Casa, Minha Vida -ohjelmaan?
Minha Casa Minha Vida on tarkoitettu perheille, joiden perheen bruttotulot ovat kaupunkialueilla enintään 8 tuhatta R$:a kuukaudessa tai maaseutualueilla enintään 96 tuhatta R$:a vuodessa. Katso tuloluokkien jako alta:
Perheet luokitellaan
seuraaviin tuloluokkiin:
Kaupunkiluokka 1: perheen kuukausittaiset bruttotulot enintään 2 640 R$;
Kaupunkiluokka 2: perheen kuukausittaiset bruttotulot 2 640,01–4,4 tuhatta R$;
Kaupunkiluokka 3: perheen kuukausittaiset bruttotulot 4 400,01–8 tuhatta R$.
Maaseutualueilla asuville perheille luokat ovat seuraavat:
Maaseutuluokka 1: perheen vuotuiset bruttotulot enintään R$ 31.680;
Maaseutuluokka 2: perheen vuosittaiset bruttotulot 31 680,01–52,8 tuhatta R$;
Maaseutuluokka 3: perheen vuosittaiset bruttotulot 52 800,01–96 tuhatta R$.
Vähintään 50 % ohjelman asunnoista varataan ja osoitetaan luokan 1 perheille liittohallituksen ilmoituksen mukaisesti.
